Yleissitova työehtosopimus

26.3.2021

Suurin osa jättää tämän tekstin lukematta otsikon takia. Se on harmi, koska lähes jokaisella meistä lähes jokainen rivi palkkalaskelmassa on työehtosopimuksen ansiota. Ja aika moni on yleensä kiinnostunut ainakin siitä, mitä tilille palkkapäivänä kilahtaa.

Työmarkkinaslangi koetaan turhaan liian monimutkaiseksi, joten avaan otsikon mahdollisimman lyhyesti ja hieman yksinkertaistaen. Työehtosopimuksia on kahdenlaisia: normaalisitovia ja yleissitovia. Työnantajaliittojen jäsenenä olevat yritykset soveltavat työehtosopimusta normaalisitovuuden perusteella ja työnantajaliittoon kuulumattomat yritykset yleissitovuuden perusteella. Normaalisitoviksi sanotaan myös yrityskohtaisia eli ei työnantajaliiton vaan yrityksen solmimia työehtosopimuksia. Iso osa erityisesti pienistä yrityksistä ei kuulu työnantajaliittoon, joten ne noudattavat työehtosopimuksia yleissitovuuden perusteella.

Yleissitovaksi työehtosopimus tulee, kun se on sovellettavalla alalla riittävän edustava eli työnantajaliittoihin kuuluvien yritysten palkkalistoilla on noin puolet asianomaisen alan työntekijöistä.

Aina viime vuosiin saakka myös työnantajapuoli on ajatellut yleissitovuuden olevan hyvä asia. Yleissitovien työehtosopimusten takia markkinoilla ei kilpailua voita se, joka onnistuu löytämään halvinta työvoimaa vaan se, joka onnistuu tarjoamaan parhaimman tuotteen, palvelun tms. Yleissitova työehtosopimus estää palkkojen polkemisen. Reilu kilpailu on nähty yhteiskunnassamme yleisesti hyväksi asiaksi.

Teknologiateollisuuden ja Metsäteollisuuden ratkaisujen myötä siirrymme uuteen työmarkkinamalliin. Molempien työnantajaliittojen ratkaisujen tavoitteena on lakkauttaa yleissitovat työehtosopimukset. Tämä ei siis missään nimessä tarkoita, etteikö molemmat alat solmi jatkossakin runsaasti vähintään yrityskohtaisia työehtosopimuksia, mutta heikkojen työnantajaliittojen takia näille aloille ei synny enää yleissitovia työehtosopimuksia. Heikko työnantajaliitto tarkoittaa tässä yhteydessä liittoa, johon on järjestäytynyt vain hyvin vähän alan työnantajista.

Kun alalla ei ole yleissitovaa työehtosopimusta, on yrityksessä noudatettavat työehdot täysin sen varassa, mikä on työntekijöiden neuvotteluvoima. Niissä yrityksissä, joissa työntekijät ovat hyvin järjestäytyneet ammattiliittoon, sopimukset saadaan sovittua. Niissä missä työntekijöiden järjestäytyminen on huonoa, työehdot ovat työnantajan hyvän tahdon varassa.

Eikä tässä tietenkään vielä kaikki. Niissä yrityksissä, missä saadaan työehtoja poljettua nykyisten yleissitovien työehtojen tasosta alaspäin alkaa markkinaosuudet nousemaan. Halvemmat työehdot mahdollistavat halvemmat hinnat tuotteissa sekä palveluissa ja siten markkinoiden valtaamisen. Sen seurauksena ne alan yritykset, joihin on yleissitovien sopimusten poistuttua saatu yhä säälliset työehdot sovittua, joko suostutaan leikkaamaan työehdoista tai irtisanotaan porukkaa. Ja näin saadaan aikaiseksi maailmalla tunnettu ikiliikkuja nimeltä palkkadumppaus. Se joka saa heikennettyä eniten työehtoja, valtaa itselleen markkinat, kunnes peliin tulee mukaan vieläkin halvemmilla työehdoilla toimiva yritys.

Työnantajilla on siis ehdottomasti perusteltu syy päästä eroon yleissitovista työehtosopimuksista. Ja työntekijöillä on ehdottomasti perusteltu syy pitää yleissitovista työehtosopimuksista kiinni.