Yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista

3.10.2022

Sain kesällä Postin toimitusjohtajalta kirjeen, kuten muutkin postilaiset ja ilmeisesti myös transvalilaiset. Kirjeen avainsana oli välittäminen, jonka mainitaan olevan oleellinen voimavara Posti-konsernissa.

Olen toimitusjohtajan kanssa samaa mieltä siitä, että välittäminen on suurin vahvuus mitä Postilla ja erityisesti postityöntekijöiden kesken on olemassa. Sen osoittaa myös Peakon-kyselyn tulokset, joista ilmenee, että työkaverit ovat olleet suurin syy monille postilaisille miksi he ovat pysyneet Postin palveluksessa. Hyvät työkaverit synnyttävät välittämisen kulttuuria ja sitoutumista työhön, josta usein poikii myös pidempää uraa Postilla. Tämä johtaa syvemmän ammattitaidon omaksumiseen, joka heijastuu työkavereiden lisäksi myös asiakkaiden välittämisessä.

Vuokratyövoiman ja alihankinnan käyttö kuitenkin osoittaa, ettei Posti nykyisin usko syvän ammattitaidon tarpeellisuuteen samalla tavalla kuin ennen. Tai vaihtoehtoisesti uskotaan, että syvempi ammattitaito postialan työssä olisi jotenkin helposti omaksuttavissa tyyliin kahdessa viikossa. Näin se ei todellisuudessa ole huolimatta siitä, että postiala on koneellistunut merkittävästi ja työvälineet digitalisoituneet jatkuvasti. Työvälineiden digitalisoituminen on lisännyt johtajien harhakuvitelmaa syvemmän ammattitaidon ja hiljaisen tiedon tarpeettomuudesta.

Kirjeestä havaitsin myös Postin ja Transvalin tiukkaa kytköstä, jota en ole oikein koskaan ymmärtänyt. Vantaan Logistiikkakeskuksessa postilaisuus ja transvalilaisuus on aina ollut erottava tekijä, joka muistuttaa pikemminkin työnantajan kastijärjestelmää. Siitä huolimatta postilaiset ja transvalilaiset tulevat keskenään toimeen. Se ei alan koventuneessa markkinakilpailussa kuitenkaan riitä. Jos haluamme nyt ja tulevaisuudessa olla kirje- ja logistiikka-alan kilpailussa ykkönen, on työntekijöiden myös hitsaannuttava yhteen. Tämä ei onnistu vuokra- ja alihankintatyöntekijöiden kanssa toivotulla tavalla, vaikka itse työntekijöissä ei olisikaan mitään moitittavaa. Erot osaamisessa, oma-aloitteisuudessa ja neuvokkuudessa postialan ammattilaisten ja ulkopuolisten työntekijöiden välillä ovat huomattavia, joka kuormittaa myös esihenkilöstöä merkittävästi.

Erityisesti Vantaan Lokessa vaivaa vuokrafirmojen lisäksi myös Sol-alihankinta, joka tekee erilliskäsittelyä. Loken tilavuus on usein maksimaalisessa käytössä ja seinät tulevat välillä vastaan. Väitän, että jos edes Sollin alihankinnasta luovuttaisiin, syntyisi Lokeen 15 prosenttia lisää kapasiteettia tuotannon läpiviemiseen. Oma postiporukka kykenisi hitsautumaan keskenään aivan eri tavoin yhteen, kuin mihin nykyisessä tilanteessa eri yhteistyökumppanien kanssa pystytään.

Posti-konsernin ylimmälle johdolle Transvalin ja Postin yhteinen taival näyttää olevan jonkin sortin romanttinen tuhkimotarina. Erityisesti Vantaan Lokessa ja Liedossa, mutta myös muissa eCD:n yksiköissä tämä yhteinen taival muistuttaa enemmänkin pakkoavioliittoa. Enemmistö transvalilaisista haluaisi olla nimenomaan postilaisia, mutta sitä ei heille useinkaan suoda.

Viime vuoden syksyllä rekrytoitiin vuokratyöntekijöitä ahkerasti postilaisiksi. Tämä on kehumisen ja tunnustuksen paikka, mutta valitettavasti parantunut henkilöstöpolitiikka tältä osin näyttäisi palanneen asteittain siihen vanhaan. Olen ilokseni huomannut, että silloin harvoin, kun Transvalin tai vuokrafirman työntekijän työsopimus ja työsuhde vaihtuu Postiin, hänelle syntyy postilaisen ammatti-identiteetti. Sitoutuminen on silloin aivan toista luokkaa. Muutoksista huolimatta postilaisten ammatti-identiteetti on säilynyt edelleenkin yllättävän vahvana. Tähän joukkoon halutaan kuulua myös ulkopuolelta.

Palatakseni toimitusjohtajan kirjeeseen, on aivan totta, että toimimme maailman kolmanneksi saastuttavimmalla toimialalla ja meidän tulisi välittää myös tulevaisuudestamme ja koko maapallosta. Pitäisikö Postin tehdä silti ensin itse korjaavia toimenpiteitä, ennen kuin ryhdymme pelastamaan maailmaa? Aivan aluksi Posti voisi viimeinkin luopua työehtoshoppailusta ja lopettaa samojen virheiden toistaminen, sillä Albert Einsteinia lainaten; hulluus on sitä, että toistaa samaa virhettä aina uudelleen odottaen silti eri tulosta.

Filip Djordjevic
Liittovaltuuston ensimmäinen varapuheenjohtaja, eCD, työsuojeluvaltuutettu

Kirjoitus on julkaistu myös Reitti-lehdessä 6/2022.