Viidakon pelisäännöt

28.8.2020

Olen huolestuneena seurannut työelämässä esille tullutta ilmiötä, joka myös Postissa on trendinä, nimittäin alihankinnan ja vuokratyövoiman lisääntynyt käyttäminen ja tähän läheisesti liittyvä työehtoshoppailu.

Tämä ilmiö tuo mukanaan työntekijöiden eriarvoisen kohtelun. Pääluottamusmiehenä sekä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäjänä minun on erittäin vaikea hyväksyä sitä, että samasta työstä maksetaan eri palkkaa. Työpaikoilla työntekijöitä tavatessani, tiedustelen aina muutamalla kysymyksellä ovatko heidän asiansa kunnossa. Näihin kysymyksiin liittyy myös palkka, varmistelen että työntekijä kuuluu oikeaan palkkaluokkaan.

Minun on erittäin vaikeaa selittää työntekijöille, miksi heille maksetaan samasta työstä eri palkka. Miksi Postin palkkalistoilla oleva postinjakaja saa lähtöpalkkana reilu 11 euroa tunnilta ja täysin samaa työtä tekevä postinjakaja, jonka työnantaja onkin vuokratyönantaja, saa samasta työstä noin 8 euroa tunti?

Tässä heitetään täysin romukoppaan palkkatasa-arvo, se että samasta työstä tulee maksaa sama palkka. Ja kuinka tässä toteutuu eettiset arvot? Meille Postin työntekijöille on maastoutettu työntekijän toimintaohjeet, jotka ohjaavat toimintaamme joka päivä. Tämä pitää sisällään myös korkeat eettiset toimintatavat, joita noudatamme mm. asiakaspalvelutyössä. Toimintaohjeen mukaan tulee meidän työntekijöiden kohdella toisiamme arvostavasti ja mikäli havaitsemme työntekijän toimintaohjeen noudattamatta jättämistä, siitä tulee antaa ilmoitus omalle esimiehelle tai erilliseen palautekanavaan. Työntekijän toimintaohje on niin tärkeä asia, että työpaikkojen ilmoitustauluilta löytyy isot julisteet tähän liittyen ja teemaa pidetään yllä.

Peräänkuulutan työnantajan toimintaohjetta. Sellainen olisi syytä olla olemassa, etenkin kun haluamme olla malliesimerkki hyvästä työntekijöiden kohtelusta, koska kyseessä on kuitenkin valtion omistama yhtiö. Toimintaohjeen mukaisesti työnantajan tulisi kohdella henkilöstöään korkeiden eettisten toimintatapojen mukaisesti. Korkeisiin eettisiin toimintatapoihin ei kuulu eriarvoisuus, työntekijöiden halpuuttaminen työehtoshoppailemalla.

Työntekijät voisivat antaa ilmoituksen, mikäli työntekijöitä ei kohdella korkeiden eettisten toimintaohjeiden mukaan. Ilmoitus olisi syytä antaa, mikäli työnantaja heikentää työntekijöiden työehtoja työehtoshoppailulla, eli työntekijöihin alettaisiin soveltamaan työehdoiltaan heikompaa työehtosopimusta. Ja tätä kautta maksettaisiin pienempää palkkaa ja palkkatasa-arvo ei toteutuisi. Sellainen toimintahan on todella ala-arvoista, moraalitonta, eikä missään nimessä eettisesti hyväksyttävää.

Ajatukseni lähtivät taas lentoon, kuten tapahtuu usein kirjoittaessani. Alan unelmoimaan, tällä kertaa reilusta työelämästä ja samapalkkaisuudesta. Unelmointini ei riitä siihen, että asiat saadaan kuntoon. Meidän kaikkien on ryhdyttävä yhteistuumin toimiin. Työntekijät, jotka työskentelevät alihankkijan palkkalistoilla tai vuokratyönantajalla ovat usein myös sellaisia, että heihin kohdistetaan nimellisesti joku työehtosopimus, mutta sitä ei kaikilta osin noudateta. Työehdot, joita työntekijään sovelletaan, saattavat olla niitä viidakon lakeja. Tällainen työntekijä saattaa olla nuori työntekijä, jolla ei ole tiedossa työelämän pelisäännöt. Vielä surullisempaa, usein työntekijä on maahanmuuttaja, jonka on pakko tehdä mitä työtä vain ja millaisilla työehdoilla vain, jotta esimerkiksi maassaololupa pysyy voimassa.

Kuka auttaa näitä ihmisiä? Kuka voi viedä heidän asioitaan eteenpäin, kuka voi vaatia heille oikeutta? Vastaus on ammattiliitto. Jotta saamme estettyä viidakon lakien tulevan työelämän vakiintuneiksi pelisäännöiksi, meillä työntekijöillä on oltava vahva järjestäytymisaste ammattiliittoon. Tämä on todella tärkeää. Ja YTK, jota loiseksikin kutsun, ei ole ammattiliitto. Ammattiliitot ja meidän tapauksessamme PAU on tarkoitettu myös alihankkijoiden työntekijöiden ja vuokratyöntekijöiden ammattiliitoksi.

Haastan kaikki, erityisesti luottamusmiehet tarjoamaan alihankkijoiden ja vuokratyönantajien työntekijöille ammattiliiton jäsenyyttä. Tätä kautta he tulevat tietoisiksi työelämän oikeista pelisäännöistä ja heidän asioitansa voidaan viedä tarpeen vaatiessa eteenpäin. Haastan jokaisen kantamaan vastuuta heikommassa asemassa olevista työntekijöistä. Meidän on nähtävä heidät. Aloitetaan vaikka siitä, että tervehdimme heitä. Sitten kysymme, miten menee, onko kaikki ok. 

Olin erittäin mielissäni kesällä, vaikka asia olikin ikävä, kun keskustelu alkoi työehtojen polkemisesta, työministerin tuodessa ilmi, kuinka työntekijöiden hyväksikäyttö on pesiytynyt eri aloille. Tämän jälkeen pääministerikin kiinnitti huomiota siihen, mitä suomalaisessa työelämässä parhaillaan tapahtuu. Marin vakuutti, että työntekijöiden hyväksikäyttöön puututaan. Puututaan yhdessä!

Reilua työelämää toivoen.

Piia Willberg, alueellinen pääluottamusmies