Työturvallisuudessa on menty ammattimaisempaan suuntaan

18.12.2020

Olen ollut erilaisissa työsuojelutehtävissä mukana jo viime vuosituhannen lopulta asti. Muistan vielä ajan, jolloin hyvin hoidettu työsuojelutapahtuma tarkoitti sitä, että mentiin työpaikalle ja tehtiin havainnot siitä mitä sen käynnin aikana tapahtui tai saatiin selville. Raportti työpaikkakäynnistä sisälsi listauksen havainnoiduista epäkohdista, jotka sitten toimitettiin tiedoksi mahdollisimman arvovaltaisella jakelulistalla eteenpäin. Joissakin tapauksissa esimiehelle saattoi jäädä selittäjän rooli. Mielestäni yhteistoiminta on kehittynyt vuosien varrella parempaan suuntaan. Pääsääntöisesti tavoitteet ovat yhteneväisiä ja usein myös tavoitellaan ratkaisukeskeisyyttä yhteistyössä.

Ennen hyvän työsuojelutoimijan ominaisuuksiin kuului olennaisesti hyvä auktoriteetti, millä pystyi haastamaan paikallisen työnjohdon siitä miksi ko. epäkohtia ylipäätään oli olemassa ja miksei niille ole tehty mitään. Turvallisuushavainnot olivat yleensä työsuojeluhenkilön havaintoja ja työsuojelutapahtuma oli tavalla tai toisella ulkoinen tapahtuma työpaikan normaalista työarjesta. Huippu työsuojelutoimija oli sellainen, joka pystyi siltä seisomalta sanomaan, miten asiat pitää olla. Muutos tässä asiassa on ehkä mennyt siihen suuntaan, että hyvä työsuojelutoimija pystyy nyt etsimään mitä olennaista tietoa voisi olla saatavissa ja sovellettavissa johonkin asiaan. Ymmärretään myös, että työpaikoilla tapahtuu ja tehdään useita asioita, mihin ei aina löydy yksiselitteisiä oikeita vastauksia.

Hyvä yhteistoiminta vaatii usein asioiden ja vaihtoehtojen selvittämistä sekä erilaisten avainhenkilöryhmien kokoontumisia ja osallistumisia. Valitettavan usein hyvienkin asioiden toteutumisen esteeksi tai hidasteeksi tulee rajallinen raha tai resurssi. Hyvin tehdystä ja perusteellisesta riskienarvioinnista voi nousta esille monia riskejä, joita ei kuitenkaan hyvästä tahdosta huolimatta pystytä poistamaan tai edes pienentämään kokonaan. Lähes jokaisesta Postin työyksiköstä minun alueellani löytyy paikallinen työsuojeluasiamies. Valitettavan paljon on hajontaa työpaikkojen välillä siinä, kuinka paljon työsuojeluasiamiestä käytetään ja kuinka paljon hän voi toimia tehtävässä oman työnsä ohella. Työsuojeluasiamiehen oma aktiivisuus ja hänelle annettava resurssi työsuojelutehtävien hoitamista varten vaihtelevat myös paljon eri yksikköjen välillä.

Työturvallisuusasiat ovat kokonaisuudessaan menneet Postissa valovuoden verran ammattimaisempaan suuntaan tämän vuosituhannen puolella. Käytännön toiminnan tasolla ja asenteissa on vielä paljon tehtävää, että kaikki saadaan samalle viivalle. Kiire, stressi, tuotantopaineet, aliresursointi ja myös ulkoiset muuttujat, kuten esim. sää ja liikennekäyttäytyminen tuovat aina omat haasteensa työturvallisuudelle. Psykososiaalisen kuormituksen hallintaan liittyvät haasteet tuntuvat olevan kovassa nousussa.

Tämän päivän työsuojeluun on tullut mukaan monenlaisia uusia asioita, näkökulmia ja myös työvälineitä. Ammattimainen työturvallisuusjohtaminen on tuonut työpaikoille turvallisuushavaintoja, turvallisuuskävelyjä ja turvavartteja. Turvallisuushavaintojen tekeminen on nykyisin sitä, että kuka tahansa voi havainnoida työympäristöään ja tehdä turvallisuuteen liittyvistä asioista havaintoja INCYYN kuvan tai jopa videon kanssa joko omalla tai firman älypuhelimella. Ennen työsuojelutoimija teki työpaikkakäynnillään viisi havaintoa siitä mitä näki tai sai selville. Nyt jos jokainen työntekijä tekee vaikka yhden turvallisuushavainnon, tulee siitä moninkertainen määrä entiseen verrattuna.Voidaan perustellusti sanoa, että meillä on kaikki avaimet käsissämme turvallisemman työn ja työpaikan näkökulmasta. Turvavartteja ja turvatuokioita pidetään todella paljon työpaikoilla ajankohtaisista työturvallisuusasioista. Turvallisuuskävely on yhdessä määritetty tapa tehdä yhteistoiminnassa havainnointikierros, dokumentoida havainnot ja tiedottaa havainnoiduista asioista.

Yleisin Suomessa käytetty mittari on tapaturmien taajuus, eli LTA (lost time accidents), suhteessa miljoonaan työtuntiin. Tapaturmaksi luokitellaan sellaiset onnettomuudet, jotka vaativat yli päivän poissaoloa työstä. Tilastojen mukaan Suomessa tapaturmataajuus on vajaa 30. Teollisuudessa luku on 33. Postissa on ajoittain päästy tälle tasolle tai lähelle, mutta todella haastavalta tuo tavoite tuntuu. Paljon on vielä matkaa nolla tapaturman tasolle.

Tähän lopuksi voisin sanoa, että jos entisaikojen työsuojelutoimijoilla olisi ollut käytössään nykyajan välineet; älypuhelimet, internet/Google, INCY ja Audits ym. kuinka erinomaisia he olisivatkaan olleet kaikkine tietoineen ja taitoineen. Toisaalta kuinka hyviä tämän päivän työsuojelutoimijat olisivat, jos heillä olisi sama karisma, osaaminen ja auktoriteetti?

Marko Koivumäki
työsuojeluvaltuutettu
Lounais-Suomi/Turku