PAU viestii ja uutisoi aktiivisesti
ajankohtaisista asioista.
Seuraa liiton viestintää.
8.6.2023
Hallitusneuvottelut etenevät ja aina välillä julkisuuteen saadaan pieniä tiedonpalasia tulevan hallituksen suunnitelmista. Työni takia erityisesti työelämään liittyvät nostot saavat huomioni.
Tällä(kin) viikolla esillä on ollut erilaiset tavat vaikeuttaa työntekijöiden mahdollisuutta käyttää lakko-oikeutta. Viime talvena oli paljon lakkoja. Ja tietysti niitä oli paljon, kun työnantajat tiukasti koordinoiden päättivät, että mikään ammattiryhmä ei tule saamaan vientialoja parempia korotuksia, oli alan oma tilanne sitten millainen tahansa. Ja samaan aikaan inflaatio kuritti erityisesti matalapalkkaisten työntekijöiden ostovoimaa.
Työnantajien yksipuolisesti päättämä työmarkkinamalli aiheuttaa lakkoja. Jos työnantaja haluaa (niin kuin tuntuu haluavan) Ruotsin mallin mukaista sopimista pitää pystyä Ruotsin mallin mukaiseen työmarkkinaosapuolien keskinäiseen dialogiin. Ja sopia työmarkkinamallista yhdessä, ei yksin.
Vaikka viime talven työmarkkinakierroksesta voisi kirjoittaa joka päivä aina uuden tekstin, niin se ei ollut tarkoitukseni tällä kertaa. Tarkoitus oli hieman avata yhtä kulmaa siitä, miksi tukilakko-oikeuden rajoittamisella iskettäisiin erityisesti matalapalkkaisiin työntekijöihin, joille lakko ei ole koskaan helppo ratkaisu.
Postialalla on takana vaikea vuosikymmen. 2010-luvulla lähetysmäärät laskivat rajusti ja jostain syystä Postissa volyymien kanssa yhtä rajusti laski henkilöstöpolitiikan taso. Pakettia lukuun ottamatta lähetysmäärät laskevat yhä, mutta henkilöstöpolitiikka on onneksi lähtenyt uusille urille kohti parempaa.
Lähetysmäärien laskiessa työnantajan ensimmäinen reaktio oli irtisanoa maksimimäärä henkilöstöä ja toivoa, että hommat hoituvat silti. Tämän alkupisteenä itse pidän kevättä vuonna 2014. Ja huonostihan hommat taisivat silloin hoitua, mutta toki rahaa säästyi. Kun väkeä ei voitu enempää vähentää, jotta työt edes jotenkin hoituivat, käänsi silloinen yrityksen henkilöstöjohto ja muu johto katseensa duunareiden työehtoihin.
Yksi silloisista kollegoistani on osuvasti todennut, että pieninkään palkka ei ole niin pieni, etteikö sitä voisi vähän leikata. Ja suurinkaan palkka ei ole niin suuri, etteikö sitä voisi hieman suurentaa. Ja näin yritettiin tehdä. Leikata yrityksessä maksettavia pienimpiä palkkoja ja samaan aikaan suurentaa suurempia palkkoja.
Onneksi postilaisilla oli ja on kavereita. Muiden ammattiliittojen jäsenet tulivat apuun ja matalapalkkaisista työntekijöistä ei tullut entistä matalapalkkaisempia. Tuki tuli tukilakkojen muodossa. Eikä mikään muu toimintamuoto olisi ollut tuossa tilanteessa parempi. Tukilakot olivat meidän tilanteessamme erittäin tehokas tapa auttaa ja toki se tehokkuus on syy siihen, miksi Elinkeinoelämän keskusliitto EK pyrkii Säätytalolla vaikuttamaan siihen, että tukilakot kiellettäisiin.
Jos EK:n toive tukilakkojen kieltämisestä kirjataan hallitusohjelmaan, yrittää tuleva hallitus viedä sillä pienipalkkaisimmilta mahdollisuuden saada tukea työnantajan heikennysesityksiä vastaan. Solidaarisuus on ammattiyhdistysliikkeen kivijalka ja mahdollisuutta solidaarisuuteen ei pidä antaa pois.
Heidi Nieminen
puheenjohtaja
10.6.2024 - Heidi Nieminen