PAU viestii ja uutisoi aktiivisesti
ajankohtaisista asioista.
Seuraa liiton viestintää.
19.11.2024
Marraskuun kahden ensimmäisen viikon aikana olen tavannut liittomme jäseniä ympäri Suomen: PAUn Lounais-Suomen aluejärjestön Turku-Tukholma postipurjehduksella, työpaikkakäynnillä Helsingin postikeskuksen aamu-, ilta- ja yövuoroissa, postinkäsittelyn edunvalvojien koulutuspäivillä Helsingissä, Jyväskylän esityötehtaan työpaikkakäynnillä, PAUn järjestämillä työoikeuden ja EDUK 2 kursseilla Jyväskylässä, SAK:n Pohjois-Suomen ay-päivillä Kittilässä ja Rovaniemellä työpaikkakäynneillä terminaalissa, jakelun ”kylmälähtöpaikassa”, joulupukin pääpostilla sekä asiakaspalvelussa.
Olen tapojeni mukaisesti puhunut paljon, mutta myös onneksi kuunnellut. Tärkeitä terveisiä on saanut jokaiselta reissulta niin liiton toimisto, työnantaja, maan hallitus kuin työkaveritkin. Ja jotta ainakin osa terveisistä menee perille, kirjoitan niitä tähän.
Liiton toimistoa on muistutettu muutosneuvotteluiden aiheuttamasta tuskasta. Työ mitä neuvotteluiden taustalla tehdään irtisanomisten minimoimiseksi ei näy eikä kuulu työpaikoilla ja se hämmentää. Ja turhauttaa. Työ tuo turvaa ja uhka sen menettämisestä turvattomuutta. Kyse ei ole pelkästään työttömyyden aiheuttamasta taloudellisen tilanteen vaikeutumisesta, vaan yhtä lailla työyhteisön menettämisestä. Työkaverit, joiden kanssa on jaettu iso osa elämää vuosikymmenten ajan, muuttuvat entisiksi työkavereiksi, eivätkä ole enää jatkossa osa arkea ja elämää.
Tiedän, että työkaverini liiton toimistolla ja edunvalvojat muutosneuvotteluissa tekevät varmasti kaikkensa sen eteen, että mahdollisimman monella työpaikka säilyy. Meidän pitää osata jatkossa kertoa vielä enemmän ja laajemmin siitä mitä teemme. Mutta teemme me mitä vaan, työpaikkoja vähenee alaltamme siitä huolimatta. Ja tästä päästäänkin niihin maan hallitukselle osoitettuihin terveisiin.
Kukaan muutosneuvotteluiden kohteena oleva ei ole halunnut tulla irtisanotuksi tai työttömäksi. Siihen joudutaan työnantajan pakottamana. Kun koko elämän on tehnyt fyysisesti raskasta työtä ja sen seurauksena kulumaa ja kipua on siellä sun täällä, ei työpaikan saanti ole ihan yksinkertaista. Ensin pitää opiskella uusi ammatti ja sitten löytää työnantaja, joka on valmis palkkaamaan esimerkiksi yli viisikymppisen mahdollisesti fyysisen työn aiheuttamin työrajoittein. Tuossa yhtälössä maan hallitus, joka heikentää työttömyysturvaa ja vaikeuttaa aikuisiällä kouluttautumista, tuntuu vähintäänkin lamauttavalta.
Terveisiä sai myös työkaverit. Ylitöiden tekemistä muutosneuvotteluiden kohteena olevissa työpaikoissa pidettiin täysin järjenvastaisena tekona, johon ilmeisesti ajaa ainakin pelko. Ylitöistä kieltäytymisen pelätään ilmeisesti johtavan siihen, että oma nimi löytyy irtisanottavien listalta. Ja toki pelko irtisanomisesta laittaa tekemään mahdollisimman paljon töitä vielä kun niitä on, jotta saisi kerättyä jonkinlaista taloudellista puskuria irtisanomisen varalta. Ja tätä kuulemma tehdään oman jaksamisen ja hyvinvoinnin kustannuksella. Työpaikoilla on jo hyvin väsynyttä porukkaa ja jouluruuhka on vasta edessä.
Liitolta toivottiin ylityökieltoa tai ainakin vähintään vahvaa suositusta sille, että ylitöitä ei tehtäisi. Toki kysyjät tiesivätkin, että enhän minä voi semmoista suositusta antaa, kun työnantajaliittomme Palta jaksaa haastaa oikeuteen pienemmistäkin asioista.
Mutta niin ylitöiden kuin esimerkiksi taukojen osalta tämä on yksinkertaista matematiikkaa. Jos 30 hengen toimipaikassa jokainen työntekijä jättää 15 minuuttia taukoja pitämättä, niin pitämätöntä taukoaikaa kertyy päivän aikana yhteensä 7,5 tuntia. Tuollaisessa työpaikassa pitämättömät tauot syövät yhden kokoaikaisen työpaikan.
Ja lopuksi on pakko muistuttaa työnantajan edustajia siitä, että jokainen työntekijä haluaa voida olla ylpeä työstään. Silloin kun viet asiakkaalle neljänä peräkkäisenä arkipäivänä yhden kappaleen autoon tilattuja renkaita per päivä, on työstään todella vaikea olla ylpeä, vaikka epäonnistuneesta prosessista ei vastaa jakaja. Asiakas on tuossa tilanteessa joko vihainen, epäuskoinen tai joskus lähinnä vain huvittunut. Silloin nolottaa. Ja nolona tuossa tilanteessa pitäisi olla ihan jonkun muun kuin työtään irtisanomisuhan alla tekevän jakajan. Työnantajan on hoidettava oma osuutensa niin, että työntekijä voi tehdä työnsä ylpeydellä.
Heidi Nieminen
Puheenjohtaja
28.8.2020 - Piia Willberg