PAU viestii ja uutisoi aktiivisesti
ajankohtaisista asioista.
Seuraa liiton viestintää.
25.3.2024
Talvipäiväviikonloppu on takana ja uudet työviikot edessä. Olipas taas ihanaa jutella niin monen PAUn jäsenen kanssa viikonlopun aikana. Luonnollisesti ajankohtainen työmarkkinatilanne puhutti, mutta vähintään yhtä paljon puhuttiin siitä, miten iso muutos on tapahtunut maassamme käytös- ja puhekulttuurissa. Nykyään myös ministerit nimittelevät ikävästi, johon meinaa olla vaikea tottua. Toki hyvä kysymys on, tarvitseeko ikävään nimittelyyn ja huonoon käytökseen tottua.
Junassa Joensuun ja Tikkurilan välissä aihe pohditutti paljon ja muistin, että kirjoitin aiheesta jo edellisten kuntavaalien alla ja lainaan tähän alle useaan kohtaan silloin kirjoittamaani.
Olen aina ollut kiinnostunut aivojen kehityksestä ja lapsen synnyttyä luinkin kirjan ”Pää edellä”. Tuohon kirjaan olen palannut useasti myös ensimmäisen lukukerran jälkeen. Kirjassa kuvataan aivotutkimustietoon nojautuen, miten lapsen aivot kehittyvät ja miten vanhempi pystyy lapsen kasvua ja aivojen suotuisaa kehitystä omassa kasvatustyössään tukemaan. Pienen lapsen äidin on lohdullista tietää, että lapsen kiukkukohtaukset ovat aivojen kehittymisen kannalta erittäin tärkeitä. Samoin on murrosikäisen kohdalla. Lapsen ja nuoren ”huono” käytös saattaa siis olla osa heidän normaalia aivojen kehityspolkua.
Mutta mikä selittää aikuisen ihmisen huonon käytöksen? Aivojen muutokset jatkuvat ohimo- ja otsalohkossa noin 25 vuoden ikään asti ja sen jälkeen aivojen voisi sanoa olevan valmiit. Aikuisten huonoa käytöstä ei siis aivojen kehittymisen piikkiin voi laittaa.
Kerroin talvipäivillä omassa ajankohtaiskatsauksessani, että mafia viestejä on saapunut itsellekin tasaiseen tahtiin sen jälkeen, kun yksi ministereistämme alkoi käyttämään ay-mafia sanaa. Ammattiliiton puheenjohtajana olen toki saanut tottua kaikenlaiseen palautteeseen työstäni. Onnekseni liittomme jäsenten palaute on ollut lähes yksinomaan positiivista ja viikonloppuna niin moni teistä sai taas minut häkeltymään siitä, miten paljon annatte arvostavaa palautetta.
Työtaisteluiden aikana saamme kollegoiden kanssa myös tappouhkauksia. Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että tappouhkauksia, ulkonäköni arvostelua, huorittelua tai muuta vastaavaa on palautteesta yhä vain hyvin pieni osa. Hetken aikaa saatan välillä miettiä, että mikä vaivaa ihmisiä, jotka tuota törkyä kirjoittavat. Pääsääntöisesti olen oppinut ohittamaan törkyviestit niin, että niiden sisältö ei rasita omia aivojani yhtään sen pidempää kuin viestin lukeminen kestää.
Elämme tällä hetkellä maailmassa, jossa kiusaaminen, nimittely ja törkyviestit ovat ainakin osalle ihmisistä normaalia käyttäytymistä. Myös osa ministereistä ja kansanedustajista ovat ottaneet nimittelyn osaksi omaa kielenkäyttöään ja siten he omalta osaltaan normalisoivat ja antavat hyväksyntänsä huonolle käytökselle. Tämä on johtanut siihen, että usein some ym. keskusteluihin haluavat lähteä mukaan vain kovanahkaisimmat.
Yhteen asiaan epäasialliset viestit ovat omalta kohdaltani vaikuttaneet todella syvästi ja pysyvästi. Ja se on hyvien käytöstapojen arvostaminen. Eri mieltä saa olla, mutta aikuisen ihmisen pitäisi osata olla eri mieltä ilman solvaavia sanoja.
Heidi Nieminen
Puheenjohtaja
4.6.2020 - Piia Willberg