Oppimisesta

12.4.2018

Kuluva kevät on ollut minulle poikkeuksellinen. Maaliskuun alkupuolella aloitin työt liiton toimistolla työympäristöasiantuntijan äitiysloman sijaisena. Paitsi mielenkiintoisia uusia työtehtäviä, olen saanut mahtavan tilaisuuden tarkastella uusien asioiden oppimista. Mietin ennen sijaisuuteni alkua ja edelleen paljon sitä, mitä uuden työn oppiminen edellyttää ja miten sitä voisi tukea parhaiten. Tosiasiahan on se, että uudet asiat myös stressaavat vaikka olisivatkin pelkästään positiivisia. Siellä kuuluisalla epämukavuusalueella ei tosiaan ole välttämättä kovin mukavaa. Paitsi jos päättää ajatella asiasta eri tavalla.

Olen työskennellyt useamman vuoden työttömyyskassan puolella ja saavuttanut siellä sellaisen tietotaito-tason, että työt sujuvat mukavasti. Kuitenkin jos mietin asiaa tarkemmin, huomaan seuraavaa. Vaikka hallitsen suvereenisti työttömyysturvan perusasiat ja enemmänkin, ei ole kulunut viikkoakaan, hyvä jos päivää, ilman, että eteen on tullut tilanne, joka on vaatinut vähintään pari kuppia kahvia, kollegan keskusteluseuraa ja lainsäädännön penkomista. Sellaisina hetkinä löytää itsensä osaamisalueensa ulkopuolelta. Mutta siinäpä se suola ja motivaation ydin piilee. Tarpeeksi tuttua, johon yhdistää uutta ja innostavaa opittavaa.  Sama pätee jonkin asian tekemiseen totutusta poikkeavalla tavalla tai eri näkökulmasta ajateltuna. Huomasinkin, että vaikka uusien työtehtävien omaksuminen on konkreettinen ja iso muutos niin loppujen lopuksi se ei eroa oleellisesti tutussakaan työssä oppimisesta kunhan on kiinnostunut siitä mitä tekee.

Lueskelin äskettäin aikuisten työssä oppimista tutkineen professori Stephen Billetin ajatuksia. Niiden perusteella vanha viisaus pätee edelleen tänä päivänä eli tekemällä oppii. Oppimisen kannalta on kuitenkin erityisen tärkeää voida tehdä asioita eri tavoilla ja perinteinen yksisuuntainen opettaja-oppilas -lähestymistapa ei ole se hedelmällisin, vaikka sillekin on varmasti aikansa ja paikkansa. Oppimisessa on keskeistä aktiivisesti tarkastella opittavaa asiaa tai toimintatapaa eri keinoin, jolloin oppiminen monipuolistuu ja syventyy. Kun keksii uusia tapoja työn tekemiseen, motivaatio ja hallinnan tunne lisääntyy ja tällöin saa myös voimavaroja selvitä nykyajan työelämän jatkuvista muutoksista. Työnantajien kannattaisi tästäkin näkökulmasta tukea sitä, että työntekijät saisivat mahdollisimman paljon vaikuttaa oman työn tekemisen tapoihin.

Työpaikoilla opitaankin eri tavoin. Billetin mukaan tietyt asiat opitaan erilaisten virallisten käytäntöjen kautta, kuten koulutuksiin osallistumisen tai lakisääteisen perehdytyksen kautta. Työpaikan pedagogiset käytännöt eli vuorovaikutukseen liittyvät seikat ja toimet opettavat miten työ ”todella” tehdään. Vuorovaikutteisuus tuo oppimiseen sen, mihin viralliset käytännöt eivät ulotu. Esimerkkejä pedagogisista käytännöistä ovat esimerkiksi yksinkertaisesti työpaikan tapahtumista, sattumuksista ja tavoista kertominen sekä perehdytystilanteessa esimerkiksi työn alla olevan tehtävän ääneen selostaminen. Keskeisintä työssä oppimisessa on kuitenkin jokaisen henkilökohtainen tapa oppia. Se perustuu omiin kykyihin, motivaatioon ja itsetuntemukseen. Kuten nykyään onneksi yhä useammin tiedostetaan, olemme jokainen yksilöllisiä tavoissamme oppia. Niin viralliset kuin pedagogisetkin käytännöt tulevat lopulta omaksutuiksi oman henkilökohtaisen oppimistavan kautta. Keskeistä on avoin mieli, halu oppia ja sitoutuminen oppimisen prosessiin myös silloin kun epävarmuus hiipii mieleen tiedon valtatien edessä ja tekisi mieli luovuttaa. Onhan niin, että asioita voi opettaa tiettyyn pisteeseen asti, mutta itse oppiminen on pitkälti uteliaisuutta ja halua tarkastella maailmaa vähän eri vinkkelistä mihin on tottunut.

Näiden ajatusten saattelemana toivotan kaikille antoisia oppimiskokemuksia sekä työelämässä että elämässä yleensä. Tähän viikkoon päättyykin oma perehtymisjaksoni työympäristöasiantuntijan tehtävään. Toukokuun puolessa välissä työt jatkuvat ja vaikka virallinen perehdytysjakso on silloin ohi niin oppiminen tietyiltä osin vasta alkaa. Ja hyvä niin!

Niina Pentinmäki
Kirjoittaja on perehdytysjaksolla työympäristöasiantuntijan tehtävään PAUn toimistossa 15.4. saakka. Pentinmäki sijaistaa Ida Nummelinia 16.5. alkaen.