Onni onnettomuudessa - kantapään kautta oppimisen lyhyt oppimäärä

12.3.2018

Oli taas kerran satanut lunta. Mieheni meni putsaamaan lunta kuomukärryn päältä. Nousi aisan päälle ja hupsista heijaa. Tipahti noin 40 cm:n korkeudesta ja kaatui. Oli onnellinen, että nilkka ei nyrjähtänyt, mustelmia tuli. Meni päivä, kului viikko ja muutamia päiviä. Hiihti tänä aikana 80 km:ä. Kyselin useasti jalan vointia, kyllä se siitä, sinnitteli kipujen kanssa. Meni lopulta lääkäriin ja sai vahvoja särkylääkkeitä. Hän myös varmisti lääkäriltä, ettei ole estettä lentämiselle. ”Ei ole”, sanoi lääkäri. Seuraavana päivänä hän meni toiselle lääkärille, lääkäri tutki jalan ja huomasi jo tutkiessa suonissa selviä kovettumia, määräsi ultraan. Ultrakuvaus paljasti useita syviä verisuonitukoksia, hoidoksi liuotustabletit ja kolmen kuukauden lentokielto. Itseään kannattaa kuulostella hyvin ja toimia sen mukaisesti.

Niin muuttui diagnoosi ja meidän perheen suunnitelmat. Onni onnettomuudessa oli se, että meidän lento Thaimaanmäelle ei ollut ihan heti tuon mieheni kotitapaturman jälkeen. Silloin kun ei tullut edes pieneen mieleen, että tässä voi nyt olla jostain vakavammasta kysymys.  Veritulpan mahdollisuus pysäytti hetkeksi elämän, siinä hetkessä ja sinä päivänä ei osannut, eikä pystynyt tekemään mitään. Oli vain syvä kiitollisuus, että diagnoosi tuli ajoissa. Peruuntunut matka ei harmittanut.

Seuraavana päivänä tyttömme peruutti majoituksen sähköpostilla, ihme kyllä se onnistui ilman kuluja. Toivottivat vain Thaimaasta käsin paranemista ja lähettivät terveisiä. Itselläni on PAUn jäsenyyden myötä matkavakuutus.  Otin yhteyttä vakuutusyhtiöön ja lähetin heidän pyytämät dokumentit lentomatkasta, rahat tulivat tililleni muutamassa päivässä. Mieheni ja tytön omista matkavakuutuksista tuli heidän tileilleen myös rahat. Etukäteen maksetusta lentoparkista saatiin rahat takaisin. Taloudellisia menetyksiä ei tullut, kiitos PAUn jäsenilleen ottamasta matkavakuutuksesta, joka korvasi hakemani lentolipun hinnan kokonaisuudessaan.

Tosin tuolla hetkellä en sitä osannut arvostaa niin paljon kuin nyt. Tuolloin kun oli tunteet niin pinnassa siitä, mitä olisi voinut tapahtua, jos olisi matkalle lähdetty. Raha oli hyvinkin toisarvoisessa asemassa.

Jos ja kun tapaturma sattuu, töissä tai vapaalla, niin aina, siis aina kannattaa käydä siellä työterveyshuollossa tai lääkärissä. Siellä kannattaa myös kertoa mahdollista lähiaikojen lentomatkoista, itse en tätä neuvoa ole aikaisemmin osannut viedä näin pitkälle. Myös jos siellä ulkomailla sattuu jotain, kannattaa muistaa ja varmistaa, että olenhan paluulentokelpoinen? Kaveri kertoi hiljattain, kun tutun tuttu oli tipahtanut kamelin selästä ja saanut paluulennolla veritulpan, mihin oli menehtynyt lennon aikana. Sitä tarina ei kerro, oliko käynyt ulkomailla lääkärissä ja hyödyntänyt matkavakuutusta? Sitä en edes voinut kysyä.

Lentosukkien ja jaloittelun merkitys ja tärkeys itselleni avautui kaiken tapahtuneen ja kuulemani myötä. Istuminen tappaa - käsite myös laajeni ja todentui tekoina kohdallani aina tavalliseen arkipäivään asti. Tähän asti se ja moni muu asia on jäänyt tajuntaan vain ”hyvä tietää” aivojen osioon. Kantapään kautta tässä asioita valitettavasti vieläkin joutuu oppimaan. Niin kuin eräällä Pärnun reissulla. Siellä kaksi yli kahden kilometrin pituista kivistä aallonmurtajaa. Toinen niistä tunnetaan romanttisena kävelypaikkana. Ei muuta kuin sinne mulle kaikki heti nyt- tyyliin kävelemään. Pari sataa metriä kun olin kävellyt hidastetun filmin tahtiin, niin liukastuin kivikossa ja polvet verisillä ruhjeilla. Se siitä romantiikasta sen päivän osalta.  Jäi huomioimatta varoitus ”tarkista ennen menoasi veden korkeus”,  aallonmurtajat kun saattavat peittyä kokonaan nousuveden aikana.

Anneli Liikala

työsuojeluvaltuutettu, toimihenkilöt
Lounais-Suomi ja Pohjanmaa, 20-44, 60-69