Kunnioitusta kaikille työntekijöille

1.11.2021

Saksan vaaleissa sosiaalidemokraattien liittokansleriehdokas Olaf Scholz veti puolueensa vaalivoittoon usealla teemalla. Yksi niistä oli puhuminen kunnioituksesta, respekt. Tämä tarkoittaa sitä, että kunnioitetaan kaikkia ammattiryhmiä samalla tavalla.

Suorittavaa työtä tekevistä on tullut näkymättömiä. Kärjistäen voi sanoa, että ainoastaan (tärkeää sekin) tietotyötä pidetään tavoittelemisen arvoisena työnä. Suorittaviin töihin ”joudutaan”.

Suorittava työ on yhtä tärkeää, kuin mikä muu työ tahansa. Edellä mainittu kunnioituksen puute on aiheuttanut työntekijöille epäilyä omasta tulevaisuudesta ja suoranaista turvattomuuden tunnetta. Tulee tunne, että ei pidetä minään ja millekään ei voi mitään. Passivoidutaan tai sorrutaan kannattamaan yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Ammattiliitto ei kiinnosta, liitytään yksityiseen työttömyyskassaan.

Koronaepidemia on tuonut kärjistyneemmin esille suorittavan työn työntekijän näkymättömyyden ja heihin kohdistuvan kunnioituksen puutteen. Mediassa pohditaan sivu- ja minuuttitolkulla sitä mitä etätyö tarkoittaa etätyön tekijän ihmissuhteille, työnteolle, lemmikille jne. Asiantuntijat antavat kilvan lausuntoja siitä, miten etätyöstä palataan lähityöhön, vai palataanko ollenkaan ja mitä yleisempiä vaikutuksia yhteiskuntaan on sillä, että – oletetusti – etätyöstä tulee pysyvää.

Tästä keskustelusta näkyy unohtuneen täysin ne noin 1,6 miljoonaa työntekijää, joille etätyö ei ole mahdollista. Osasta lähi/suorittavaa työtä tekevistä tuntuu, että heidät on unohdettu, eikä heitä tai heidän työtään kunnioiteta.

Tiedän, että myös pandemian aikana liian vähän kunnioitusta saaneet ammattiryhmät ovat olleet yhteiskunnan selkäranka. Veturinkuljettajat, postityöntekijät, hoiva-alalla työskentelevät, kaupan työntekijät jne. ansaitsevat lisää kunnioitusta – vai pitäisikö sanoa kunnianpalautuksen. Ei synny leipä ilman leipuria, sähkö ei tule ilman ammattityöntekijää, paketti ei kävele kotiin itsestään.

Työn kunnioituksen tulee näkyä myös lainsäädännössä. Epävarmoihin ja alustatalouden työsuhteisiin on saatava työsuhdeturvaa. Vaaditaan sosiaalista oikeudenmukaisuutta.

Tarvitaan myös asenteenmuutosta. Kunnioitusta ja arvostusta suorittavalle työlle, niihin töihin ei ”jouduta” eivätkä ko. työt ole ”vain duunia”, vaan tärkeää ja kunnioitettavaa työtä, jonka tekijä on tuiki tärkeä palanen, kun luodaan maamme hyvinvointia.

Kaikki työntekijät ansaitsevat ”respekt” – meillä PAUssa ymmärretään se varsin hyvin. Toivottavasti tämä kunnioitus leviää kaikkialle suomalaiseen yhteiskuntaan – erityisesti työnantajien ajatuksiin.

Juha Jaatinen
koulutus- ja järjestötoimitsija