PAU viestii ja uutisoi aktiivisesti
ajankohtaisista asioista.
Seuraa liiton viestintää.
1.7.2022
Taas vuosi on kulunut siihen pisteeseen, että vihdoinkin on kesä - ihana valoisa kesä - joka on saapunut luoksemme taas kuin varkain.
Jakelun puolella kesä ei ole enää odotettu vaan siitä on tullut varsinainen kurimus, sillä kesäsäästöt iskevät päälle. Hyvä asia kesässä on se, että pääosin lumet ja jäät alkavat olemaan lähes kaikkialla Suomessa sulia. Ennen kesä oli postinjakelussa hyvien kulkukelien ja heinäkuisen postin vähenemisen johdosta varsin leppoisaakin aikaa. Usein heinäkuussa oli mukava olla töissä, kun silloin pääsi helpommalla, työ oli silloin kevyempää. Toki eihän se nykypäivänä ole taloudellisesti järkevääkään, teettää siis vain keskimäärin viiden tunnin päiviä ja maksaa niistä täyttä palkkaa (kuten menneinä vuosina, jolloin itsekin aloittelin työelämääni postinjakelutyössä).
Parin viimeisen viikon aikana olen saanut yhteydenottoja, joissa jakajat kertovat olevansa huolissaan omasta jaksamisesta kesäsäästöjen iskiessä päälle. Kesäsäästöt tarkoittavat käytännössä sitä, että jo muutenkin pitkiin jakelureitteihin lisätään lisää jaettavaa, reitille tulee lisää kerrostaloja, omakotitaloja maaseutureittiä ja muitakin ylimääräisiä työtehtäviä. Nämä kesälisät tuntuvat kyllä jokaisen kropassa ja lisäävät työn rasittavuutta.
Tilannetta ei helpota myöskään se, että työntekijöiden keski-ikä alkaa olemaan 45 ikävuoden pintaan, sillä yli 52 % Postin työntekijöistä on 45-vuotiaita ja sitä vanhempia. Ikää ei valitettavasti huomioida näkemykseni mukaan juurikaan millään muotoa näitä kesälisiä annettaessa. Mielestäni tämä on kohtuutonta, kun kyseessä on kuitenkin todella fyysinen työ ja työn fyysisyys sen kun lisääntyy, koska sisällä tehtävää esityötä on vähemmän ja tätä kautta jakelun määrä reiteillä lisääntyy.
Tämän lisäksi 4.4.2022 voimaan tullut jakelupäiväuudistus on useassa jakelutoimipaikassa vaikeuttanut työn tekemistä, koska keskiviikkopäivästä on tullut haasteellinen ja postia jaetaan joissakin paikoissa jopa neljästä tai viidestä nipusta. Tämä johtuu siitä, että keskiviikkona jaetaan normaali postin lisäksi (joka tarkoittaa kahta nippua) myös Postinen ja nyt keskiviikolle voidaan laittaa myös Premium-tuote/tuotteita eli suomen kielellä erillisiä mainoksia, joita voi olla useampikin päivässä, tästä johtuen nippuja voi sitten olla neljä tai jopa viisi. Jakelu vaikeutuu, ulkona tehtävän esityön määrä lisääntyy ja ulkona tehtävään työhön kuluu aikaa aina vain enemmän. Termi ulkona tehtävä esityö saattaa kuulostaa vieraalta tai siitä ei puhuta, koska sitä ei virallisesti ole olemassa. Mutta käytäntö on toinen; sisällä tehtävä esityö on vähentynyt ja se on siirtynyt ulkona tehtäväksi esityöksi.
Miten postinjakajat ratkaisevat nämä haasteet ja selviytyvät niistä? Usean työntekijän pelkona on, että mikäli lisääntyneestä työmäärästä ei selviydy, niin seuraavalla muutosneuvottelukierroksella työsopimuksessa olevia tunteja vähennetään, työsuhteen irtisanominen uhkaa tai sitä joutuu mustalle listalle.
Osa sitten saapuukin työpaikalle ennen työajan alkua ja tekee töitä ns. omalla ajalla, jotta ehtii tekemään nämä annetut ylimääräiset työtehtävät ja työajat eivät ylittyisi. Tämä ennen työajan alkua ja yleensäkin työajan ulkopuolella tehty työ ei näy missään raporteissa. Toimipaikka näyttäytyy niin, että siellä on työt sujuvat mallikkaasti, eikä tule ns. toleranssia, koska työtä tehdään työajan ulkopuolella, joko ennen työajan aloitusta tai sen päättymisen jälkeen.
Työajan ulkopuolella tehtävä työ, joko ennen työajan alkua tai sen päättymisen jälkeen, tulisi olla jo sellainen asia, ettei siihen enää pitäisi törmätä näinä päivinä. Mutta kaikesta huolimatta sitä edelleenkin esiintyy.
Tauot herättävät kysymyksiä ja keskustelua. Työehtosopimuksessamme ei ole määritelty postinjakeluun mitään tarkkoja taukokäytäntöjä, eli ei ole määritelty sitä, kuinka monta minuuttia taukoja voi pitää eripituisina työpäivinä.
Työpaikkojen taukokäytännöistä on tullut ns. vakiintuneita käytäntöjä, joita sitten työpaikoilla sovelletaan. Useilla jakelun työpaikoilla vakiintuneena käytäntönä on, että taukoa on noin 7–8 minuuttia työvuoroluettelossa olevaa työtuntia kohtaan. Lisäksi käytäntönä on ollut se, että tauot ovat työaikaa eli tauon yhdenpituinen pituus ei saa ylittää 29 minuuttia (muuten se ei enää ole palkallista työaikaa). Taukojen suurin ongelma taitaa kuitenkin olla se, ettei niitä pidetä. Taukojen pitämättä jättäminen ei kuitenkaan edistä kenenkään jaksamista.
Postissa pidetään lähes viikoittain Turvavartteja, joissa käsitellään ajankohtaisia aiheita. Seuraan itse hyvin tarkasti Turvavarttien sisältöä ja suosittelen muillekin samaa, sillä niissä on todella erinomaista tietoa ja vinkkejä terveelliseen ja turvalliseen työhön.
Kuluneen kevään aikana julkaistiin Turvavartti teemalla ”Jaksamisen edistäminen pitkän työvuoron aikana”. Materiaalissa annetaan vinkkejä jaksamiseen, kuten vireystilan ylläpitämiseksi todetaan tärkeäksi ravinto, nesteytys sekä lepo ja näiden lisäksi oman työn suunnittelu. Kannattaa suunnitella missä vaiheessa työpäivän aikana syö ja pitää taukoa. Vireystilaa voidaan parantaa tekemällä työpäivän aikana vaikkapa rentoutusharjoitus. Edellä mainitun Turvavartin päättää kuva, jossa postinjakaja pohtii työmääräänsä ja ajatuskuplassa onkin teksti ”Minun ei ole pakko viedä kerralla kaikkea… ”
Pohdinta ”Minun ei ole pakko viedä kerralla kaikkea”. Mieleeni tulee sellainen ajatus, että voisiko raskasta työtä tekevä postinjakaja ottaa ohjat omiin käsiin jaksamisen suhteen. Muuttaa ajatusmaailmaa sellaiseksi, että ollaan työvuoroluettelon mukainen työaika töissä. Se riittää, sillä kymmenen tunnin työpäivässä on jo muutenkin jo liikaa pituutta. Pidetään ne tauot ja entäpä jos sen työpäivän aikana tekisikin sen rentoutumisharjoituksen.
Nyt takuulla saan monen ärtymyksen päälleni; on tainnut pääluottamusmies vieraantua täysin postinjakelusta eikä ymmärrä perusjakelun todellisuudesta enää yhtään mitään. Näin on toki saattanut käydäkin. Seuraan kuitenkin postinjakelutyötä hyvinkin tarkasti ja olen nyt tänä keväänä ollut todella huolissani siitä, miten postinjakajat selviytyvät työstään ja jaksavat vielä nämä kesälisät. Kukaan ei ole tullut vuosiin enää keventämään työtaakkaa, vaan päinvastoin kyllä jakelureitille vielä tungetaan kymmenenkin hikirappua. Kesälisät jäävät päälle ja seuraavana kesänä tulevat taas uudet kesäsäästöt lisineen. Haluan viestiä tällä kirjoituksella sitä, että kun muuta mahdollisuutta ei ole, niin jospa jokainen itse asettaisi ne rajat itselleen jaksamisen suhteen. Pitämällä tauot, tekemällä työt työajalla ja kieltäytyä ylityöstä tai lisätyöstä, jos ei jaksa.
Turvavartti materiaalissa neuvotaan ilmoittamaan esihenkilölle, jos jaksaminen on koetuksella ja muistutetaan työterveyshuollosta saatavasta avusta jaksamisen edistämiseen. Näin kannattaa toimia, sillä omaan jaksamiseen ja hyvinvointiin kannattaa suhtautua aina vakavasti.
Hyvää kesää ja rentouttavia lomapäiviä kaikille!
Piia Willberg
alueellinen pääluottamusmies
28.3.2018 - Aleksi Andersson