Jäseneduista tärkein

12.1.2021

Kun tulee puhetta, miksi kuulua ammattiliittoon, pohditaan usein mitä hyötyä minulle on ammattiliiton jäsenyydestä. Pohditaan mitä juuri minä saan liiton jäsenyydestä? Eikö olisi yhdentekevää, jos olen vain vaikkapa yleisen työttömyyskassan eli YTK:n jäsen.

Kuluneen syksyn aikana työmarkkinoilla monelle tuli yllätyksenä Metsäteollisuuden irtautuminen työehtosopimustoiminnasta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos työpaikoilla tai niissä yrityksissä, joissa vain pieni osa tai kukaan ei ole järjestäytynyt ammattiliiton jäseneksi, työehtosopimusta ei solmita vaan työpaikalla noudatetaan työlainsäädäntöä, kuten työsopimuslakia, vuosilomalakia ja työaikalakia.

Laki takaa vain minimin. Esimerkiksi työsopimuslain mukaan, jos työntekijän alle 10-vuotias lapsi sairastuu, työntekijä voi jäädä 4 työpäiväksi tilapäiselle hoitovapaalle. Työsopimuslaki ei kuitenkaan velvoita työnantajaa maksamaan tilapäiseltä hoitovapaalta työntekijälle palkkaa. Kävin katsomassa KELAn sivuilta, maksaako KELA korvauksia vanhemmille ja vastaukseksi löysin, ettei Kela maksa etuuksia tilapäisen hoitovapaan ajalta. Eli lasta voi jäädä hoitamaan kotiin, mutta mitään korvausta siitä ei saa. Monella siihen ei ole varaa.

Useassa työehtosopimuksessa asiasta on sovittu työsopimuslakia paremmin, kuten PAUn ja PALTAn sopimassa VIestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimuksessa. Asiasta on sovittu niin, että työntekijällä on oikeus jäädä neljäksi päiväksi tilapäiselle hoitovapaalle, mutta tämän lisäksi kolmelta ensimmäiseltä päivältä maksetaan palkkaa sairausajan palkkaa koskevien määräysten mukaisesti. Hienosti sovittu. Tämäkään ei ole itsestäänselvyys.

Jos tilanne postialallakin olisi se, että järjestäytyminen ammattiliittoon olisi sen verran alhainen, että työnantaja irtautuisi työehtosopimustoiminnasta, ja alalla noudatettaisiin työlainsäädäntöä ja työntekijä sairastuisi, mitä tapahtuisi?

Lukekaamme jälleen työsopimuslakia, ja etsitään hakusanaksi sairausajan palkka. Ja sieltä löytyykin painavaa tekstiä. ”Jos työsuhde on jatkunut vähintään kuukauden, työntekijällä on oikeus saada esteen ajalta täysi palkkansa sairastumispäivää seuranneen yhdeksännen arkipäivän loppuun, enintään kuitenkin siihen saakka, kun hänen oikeutensa sairausvakuutuslain mukaiseen päivärahaan alkaa. Alle kuukauden jatkuneissa työsuhteissa työntekijällä on vastaavasti oikeus saada 50 prosenttia palkastaan”.

Olemme onnekkaita. Meillä on työehtosopimus, jossa asiasta on sovittu näin: ”Mikäli yhdenjaksoisen työsuhteen kesto sairastumishetkellä on alle kuukauden, palkallisen jakson pituus on yksi viikko. Ja jos yhdenjaksoisen työsuhteen kesto on ollut vähintään yhden kuukauden, mutta alle vuoden, palkkaa maksetaan sairausajalta neljältä viikolta. Ja vastaavasti jos yhdenjaksoisen työsuhteen kesto on vuoden, mutta vähemmän kuin viisi vuotta, palkkaa maksetaan viideltä viikolta. Sitten kun työsuhde on jatkunut viisi vuotta tai kauemmin, palkallisen sairausajan pituus on kolme kuukautta.

Tämä oli vain pintaraapaisu työlainsäädännön ja työehtosopimuksen vertailussa. Välillä tuntuu, että pidämme työehtosopimusta itsestäänselvyytenä. Olemme tuudittautuneet siihen, että se tulee kuin Manulle illallinen. Näin ei kuitenkaan ole. Työehtosopimus on ammattiliiton suurin jäsenetu. Ilman työehtosopimusta työnantaja voi määrätä työehdot, jotka ovat minimissään työlainsäädäntöön kirjatut säädökset, jotka jo näissä parissa esimerkissä ovat heikommat kuin työehtosopimuksemme.

Usealle ihmiselle on tullut yllätyksenä se, että työnantaja voi irtautua työehtosopimustoiminnasta, kuten Metsäteollisuus viime syksynä teki. Vieläkään useampi ei ole asiaa millään muotoa edes noteerannut, koska aihe ei ole kiinnostava. Edellisten eduskuntavaalien alla työnantajapuolelta (2015) propagoitiin, että työntekijät voivat itse neuvotella työehdoistaan ja palkoistaan, ei siihen ammattiliittoja tarvita. Ehdotettiin jopa sitä, että työnantajat voisivat maksaa työntekijöiden puolesta YTK:n jäsenmaksun.

Moni unohtaa, että liittymättä ammattiliittoon heitämme samalla työehdot romukoppaan. Mikäli ammattiliittoihin järjestäytyminen heikkenee, tämä on meille työntekijöille karua totta. Työnantajat irtautuvat työehtosopimustoiminnasta ja työehtosopimukset ovat historiaa. Ja jos pohditaan asioita syvällisemmin, keitä palvelee lopulta se, että työntekijät eivät järjestäydy. Työntekijöitä vai työnantajia?

Nyt on aika herätä ja palata ammattiyhdistysliikkeen juurille ja syvimpään olemukseen, ja mikä se on? Se on työehtojen säilyttäminen ja parantaminen!

Miten se tehdään? Vastaus on hyvin yksinkertainen. Järjestäytymällä ammattiliiton jäseneksi!

Ja tarjotaan samalla kertaa jäsenyyttä työkaverillekin. Se onnistuu helposti ottamalla joulukuun Reitti-lehden välissä ollut liittymiskortti ja täyttämällä se yhdessä työkaverin kanssa. Posti kuljettaa sen perille!

Hyvää alkanutta vuotta!

Piia Willberg
alueellinen pääluottamusmies