Ennen kaikki oli paremmin?

20.12.2017

Postiuran alku ei ollut 1980-luvullakaan aina helppoa. Hakiessani Postista kesätyöpaikkaa 1986, silloinen henkilöstöpäälliikkö Leima Raine (nimi muutettu) hylkäsi hakemuksen. Sama toistui seuraavana vuonna, ja sillä kertaa syykin hylsyihin selvisi; Leima oli heti poistuttuani rypistänyt hakukaavakkeen ja viskannut sen roskiin todeten ettei ”meille mitään pitkätukkia oteta!”. Paikalla ollut lajittelun esimies kertoi tapahtuneesta isälleni, joka työskenteli Postin autovarikolla. Työpaikka järjestyi lopulta samaa kautta.

Moni asia on muuttunut vuosien kuluessa, työ on tullut raskaammaksi sekä fyysisesti että henkisesti, ja kuormittavuutta lisää ainainen kiire. Henkilöstön määrä on huippuvuosiin verrattuna suorastaan romahtanut ja henkilöstöpolitiikassakin tuntuu usein olevan parantamisen varaa. Jatkuva muutos syö voimavaroja.

Toisaalta aika on myös kullannut muistoja, 1990-luvulla määräaikaisuuksia saatettiin ketjuttaa vuosikausia, tupakki sauhusi tuotantotiloissa ja sana työturvallisuus oli täysin outo käsite.

Työhakemuksen viskaaminen roskapönttöön siihen aikaan muodikkaan takatukan, tai minkä tahansa ulkoisen seikan vuoksi, ei sekään enää nykymaailmassa onnistuisi. Henkilöstöpäällikkö olisi äkkiä entinen päällikkö, niin taisi käydä lopulta Raineellekkin jos pieni arvonalennus lasketaan.

Rutiinit tuntuvat turvallisilta ja muutokset pelottavilta, vanhoista tavoista voi olla vaikea luopua. ”Ennen kaikki oli paremmin” ei kuitenkaan aina pidä paikkaansa, toisinaan muutokset voivat olla hyvästä, työturvallisuuteen panostaminen parhaimpana esimerkkinä.

Henkilöstön jaksaminen, tuotannon työntekijöiden, esimiesten ja henkisellä puolella todennäköisesti myös johdon, on kovilla kilpailun, kiireen ja tulospaineiden jatkuvasti kasvaessa. Parannuskeinoja etsittäessä pitäisi katsoa sekä tulevaisuuteen että menneisyyteen, mikä ennen oli oikeasti paremmin? Otetaan sieltä mallia ja kehitetään vielä paremmaksi. Mikä nykyään on paremmin kuin ennen? Työturvallisuus ja yhdenvertaisuus ainakin, pidetään ne.

Sokea eteenpäin tuijottaminen tai vanhojen hyvien aikojen itsepintainen haikailu ovat inhimillistä kiihtyvän markkinatalouden keskellä. Ääripäistä luopuminen ja parhaiden elementtien poimiminen sekä vanhasta että uudesta ovat avain hyvään tulevaisuuteen myös Postissa. Takatukat eivät toivottavasti palaa mutta paremmat ajat voivat olla taas edessäpäin.

Tommi Tienpää
Pääluottamusmies
Turku, ympäristö, saaristo ja Vakka-Suomi