Arvokeskustelua

30.11.2018

Mistä on onnelliset, tyytyväiset, vastuulliset ja tasapainoiset ihmiset tehty? Mikä mahdollistaa vastuullisen ja rakentavan toiminnan sekä kestävän kehityksen ihmisten ja yhteiskunnan toimivuuden hyväksi? Tekeekö kilpailu meidät paremmiksi, viisaammiksi, rikkaammiksi, menestyneemmiksi, ahkerammiksi, tuottavammiksi, luovemmiksi, kauniimmiksi, rohkeammiksi?

Onko maailmanlaajuinen talous ja sen tulosvaateet ylikansallisilla konserneilla niin massiivisia, että joudumme tinkimään, lakkauttamaan ja ajamaan alas hyvinvointiyhteiskunnan perustoiminnot. Ovatko kaikki arvot ja perustarpeet kauppatavaraa, myytävää tuotetta?

Sotiemme veteraanit ja sotien jälkeiset ns. suuret ikäluokat rakensivat kovalla työllä, ja jopa omalla uhrautumisella toimivan yhteiskunnan. Yhteiskuntarauhan merkitys tiedostettiin, se näkyi kansalaisten tasapuolisena kohteluna -ja palveluiden tasavertaisena tuottamisena kaikille yhteisvastuullisesti.

Mikä on valtion rooli nyt kansalaistensa perustarpeiden turvaajana? Onko valtio yritys? Onko normeja vai yksilön suojaa purettu? Pakkolait, erilaiset perusoikeuksien ja toimeentuloon heikennykset? Onko byrokratiaa lisätty? Erilaiset koulutus-, ammatti- ja -lisenssikortit uusitaan aina ajoittain, joka kerran rahastaen.

Nykykehityksen jatkuessa näyttäisivät myös palvelut ja työpaikat häviävän ennen niin elävistä ja voimallisista kuntakeskuksista ja taajamista. Keskittämisen, digitalisaation ja tulosvaateiden seurauksena ovat hävinneet postit, kaupat, pankit, terveyskeskukset ja näiden myötä erilaiset pienyritykset. Uhkana on myös, että sote-uudistuksen myötä katoavat keskisuurista kaupungeistakin peruspalvelut ja näiden myötä elinvoimaiset yritykset ja työpaikat, joka kurjistaa entisestään harvaan asuttujen maakuntien ahdinkoa.

Asummeko kaikki tulevaisuudessa isoissa metropoleissa ja pääkaupungeissa, joissa yhteiskuntarakenne on keskitettyä ja helpompi tuottaa ja hallita? Onko väestön keskittyminen uhka vai mahdollisuus? Muutammeko kaikki Brysseliin?

Näille muuttotappioalueille jää paljon arvokasta kiinteistömassaa, jolla ei sitten enää olekaan mitään arvoa. Suurten ikäluokkien elämäntyön arvo tulee mahdollisesti nollattua. Miksi? Onko tämä peruuttamaton kehityssuunta? Haemmeko EU:lta rauhoitus- ja suojelupäätöstä pienelle ja kaikin puolin erikoiselle kansakunnalle?

Herättelen kanssaihmisiä miettimään myös ihmisen roolia digitalisoituvassa ja robotisoituvassa tekoälyn maailmassa. Työtä ei riitä kaikille. Onko työ pakko vai mahdollisuus? Toimeentulo ja elämän perustarpeet täytyy jotenkin rahoittaa? Vai tarvitseeko?

Siirrymmekö teknisen kehityksen myötä ihmisen onnelaan, jossa ei tarvitse otsa hiessä raataa perustarpeiden tyydyttämiseksi? Vai kohtaako meitä tuomiopäivä?

Äänestä siis tulevissa vaaleissa ja vaadi edustajaltasi sitoutumista lupauksiinsa!

Ps. Vastaukset kysymyksiin löytyvät itse kultakin?!

Petri Tiussa

pääluottamusmies, perusjakelu
Lappeenrannan, Imatran, Savonlinnan ja Mikkelin alueet 50–59