Ammattiyhdistysliike - mihin sitä enää tarvitaan?

18.5.2018

1800-luvun lopulla oli yhteiskunnassa suuri murros menossa: väestö muutti maaseudulta kaupunkeihin työpaikkojen ja paremman elämän toivossa. Elämä kaupungeissa ja tehtaissa oli rankkaa. Työtä tehtiin tauotta ja säätelemättä. Työpäivät kestivät aamuvarhaisesta iltamyöhään. Vain kirkko rajoitti työskentelyä: pitihän väki saada sunnuntaisin kirkkoon, sanan ääreen, papin piiskattavaksi.

Työläisten tyytymättömyys vallitseviin oloihin sai työntekijät perustamaan työväenliikkeen, jolla pyrittiin kohentamaan vallitsevia oloja. Työväenliike olikin varsin menestyvä liike. Sen ansiosta meillä Suomessa on kaikki nykyiset työtä säätelevät lait ja asetukset. Ne vaikuttavat työelämään ja arkeen monelta kantilta; keskeisimmät ovat tietysti työsopimus - ja työaikalaki. Lisäksi on vuosilomalaki opintovapaalaki ja lukuisia muita lakeja, unohtamatta aikaa työelämän ulkopuolella ja sen jälkeen. Ei meillä olisi nykyisenkaltaista eläkejärjestelmääkään ilman toimivaa työväenliikettä. Työväenliikettä saamme myös kiittää perhevapaistamme ja sosiaaliturvastamme.

Usein kuulen, että en minä tarvitse liittoa. Mutta jos otan puheeksi, oletko halukas luopumaan myös ammattiyhdistysten sopimista eduista, se ei olekaan haluttu vaihtoehto. Mielellään nämä työtätekevät ammattiyhdistysliikkeen vastustajat poimivat kyllä rusinat pullasta, mutta eivät koe velvollisuudekseen kantaa korttaan yhteiseen kekoon.

Kyllä järjestelmämme muutaman tällaisen moraalittoman vapaamatkustajan kestää, mutta silloin kun heitä on valtaosa, alkaa tulokset työtätekevien hajaannuksesta näkymään lainsäädännössä ja jokaisen omissa työehdoissa. Tullaan vaatimaan ilmaisia töitä, lyhyempiä vuosilomia, pienempiä haittalisiä, pidempää työuraa, työn halpuutusta, eli palkan laskua kaikilla mahdollisilla konsteilla.

Jos katsoo viime vuosien tapahtumia työelämässä, nämä kaikki näkyvät jo. Väitän, että nämä heikennykset eivät onnistuisi, jos kaikki työntekijät olisivat selvillä omista eduistaan. Nyt kriittisimmät sanovat, että pitämällä kiinni vain omista eduistaan menetetään kasvun mahdollisuus ja ei saada uusia työpaikkoja aikaiseksi. Kuitenkin viime taantuman vuosina usein luettiin lehdistä yritysten jättiosingoista, joita omistajille jaettiin, samalla kun työntekijöitä vähennettiin ja heidän työehtojaan heikennettiin.

Ammattiyhdistysliikkeen perusajatuksena on aina ollut solidaarisuus ja heikomman puolustaminen. Tämä tarve on edelleen oikeasti olemassa. Tämän vuoksi ammattiyhdistysliikettä tarvitaan edelleen, ei vaan puolustamaan jo saavutettuja etuja, vaan myös elämään työntekijöiden rinnalla alati muuttuvassa maailmassa. Työsuhteet muuttuvat yhä nopeammin aiemmin puhuttuihin epätyypillisiin työsuhteisiin. Pian nämä vuokratyöt ja freelancerit, sekä alustatyöläiset tulevat olemaan niitä tyypillisimpiä työsuhteita. Luullakseni siihen menee vielä jonkin verran aikaa, mutta vääjäämättä olemme menossa erilaiseen työmaailmaan minkä olemme aiemmin oppineet tuntemaan.

Meidän tulee saada kaikki työtätekevät mukaan. Meidän tulee kuulla ja oppia heidän ongelmistaan. Meidän tulee vaikuttaa lainsäätäjiin siten, että näillä uusillakin työntekijäryhmillä olisi saavutettavissa samoja elementtejä työssään kuin perinteisemmillä ryhmillä. Uskon, ettei kukaan halua tehdä työtä kuten reilu sata vuotta sitten: aamusta iltaan huonolla palkalla ilman oikeutta sairaslomaan, vuosilomaan tai muihin työsuhteen tuomiin etuksiin. En myöskään kaipaa luokkayhteiskuntaa, joissa vain varakkailla on varaa kouluttaa lapsensa ja hoitaa omat vanhukset.

Jarmo Tuominen
pääluottamusmies
Etelä-Häme 11-19